Musiikkimausta

Musiikkimaku kertoo ihmisistä paljon. Ihmisen musiikkimaku kehittyy ja jalostuu aikojen saatossa, lapsuuden ja varhaisnuoruuden kautta aina aikuisuuteen ja eläkepäiviin saakka. Musiikkimaku liittyy vahvasti myös elämänvaiheisiin, eri ikäiset ja ajatusmaailmaailmaltaan erilaiset ihmiset kuuntelevat erilaista musiikkia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että 70-luvun punkkarit eivät enää pidä punkista koska he kuuntelevat eläkepäivien lähestyessä Iskelmäradiota, vaan sitä, että eri elämänvaiheiden ja musiikkityylien kautta he ovat päätyneet punkista iskelmään. Punk tulee kuitenkin aina muistuttamaan heitä nuoruuden talonvaltausajoista.

Ympäristön vaikutus näkyy myös musiikkimaussa. Vaikka monet ihmiset pitävät itseään itsenäisinä ja vahvoina persoonina, ja yrittävät osoittaa sen kuuntelemalla esim. kroatialaista fuusiojazzia tai senegalilaista indie-rockia, ei kukaan voi sille mitään, että huomaakin yhtäkkiä taputtavansa pöytää senhetkisen iskelmälistan ykkösen tahtiin, kun on sattunut kuulemaan sen liian usein ruokakaupassa.

Olen havainnut, että omassa musiikkimaussani näkyy selvästi elämäni ja sen eri vaiheet. Aloitin musiikinkuuntelun aktiivisesti n. 10-11-vuotiaana, jolloin kaapeli-tv-toimittajamme lisäsi kanavavalikoimaan MTV:n, eli Music Televisionin. Se oli todella iso juttu silloin, ja saatoin usein viettää päiväkausia kotona vain MTV:tä toljottaen ja katsellen samoja musiikkivideoita aina vain uudestaan ja uudestaan. Tuohon aikaan, tuohon vanhaan hyvään aikaan, MTV oli todella musiikkitelevisio, jossa näytettiin musiikkivideoita vuorokauden ympäri. Samoihin aikoihin alkoi myös kotimainen Jyrki-ohjelma kolmosella, josta tuli tutuksi myös kotimaiset musiikkivideot ja musiikin ilmiöt. Olin tietysti myös isompien sisarusteni ja joidenkin vanhempien kavereideni vaikutteiden alaisena ja sainkin kuulla koko lapsuuteni ajan tahtomattanikin kaikenlaista musiikkia eurotrancesta The Doorsiin ja Metallicaan.

Musiikkimakuni alkoi muotoutua lukioaikoina, jolloin kävin kouluni viereisessä kirjastossa lainaamassa cd-levyjä, jotka rippasin eli kopioin tietokoneelleni. Lainasin tuolloin paljon juuri MTV:ltä tuttujen yhtyeiden levyjä, etenkin brittipoppia ja rockia, mutta jonkin verran myös metalia ja punkia. Nyttemmin minulle on tullut selväksi, että tuona aikana hain vasta musiikillista identiteettiäni, sillä nykyisen pitkäaikaisen suosikkiyhtyeeni Foo Fightersin The Colour And The Shape -albumi ei tuolloin herättänyt minussa juuri ollenkaan reaktioita. Ajattelin vain, että onhan levyllä pari ihan hyvää kappaletta.

Tästä päästäänkin hyvällä aasinsillalla siihen ajatukseen, että hyvän musiikin löytäminen ei ole mitenkään helppo tehtävä. Moni soittolistaradiokanavilla soiva tusinapoppikappale saattaa kuulostaa muutaman ensimmäisen kuuntelukerran aikana todella hyvältä. Kun samaa tarttuvaa kertosäettä on tahtoen tai tahtomattaan saanut kuulla radion ja television suosiollisella myötäavustuksella kahden viikon ajan viisi kertaa päivässä, alkaa jo kirota kappaleen esittäjää, tuotantotiimiä, levy-yhtiötä, radiokanavien musiikkipäällikköjä ja jopa baarissa viereisellä jakkaralla istuvaa kanssajuhlijaa helvetin alimpiin syövereihin. Olenkin sitä mieltä, että mitään musiikillista teosta ei pidä tuomita ensikuulemalta, sillä ensikuuleman aikana voi vasta raapaista pintaa. Kun levyn kuuntelee ajatuksella kahteen tai kolmeen kertaan, alkaa vasta löytämään niitä pieniä vivahteita, jotka pyrkivät sieltä etualan kitarariffien ja laulumelodioiden alta esille.

Hyvä musiikki on moniulotteista, ajatonta ja monesti johonkin tilanteeseen tai tunteeseen sidottua. Moniulotteisuudella tarkoitan sitä, että useita kertoja kuullusta kappaleesta pystyy löytämään uusia ulottuvuuksia aina uudestaan ja uudestaan joko vain pelkästään kuuntelemalla tarkemmin tai oman tulkinnan tai elämäntilanteen kautta. Musiikki tuo myös muistoja mieleen. Itselläni on kymmeniä, ellei jopa satoja kappaleita, joista tulee mieleen joko aurinkoinen syyspäivä, jolloin kävelen juna-asemalta kotiin, entinen tyttöystävä, hyvä keikka festareilla, suru tai vain joku henkilö, joka on ollut mielessä kappaletta kuunnellessa. Elän usein muistoissani musiikin tuottamien muistijälkien avulla. Tämä tekee hyvästä musiikista kuuntelijalle ajatonta, ja juuri tämän takia nykypäivän keski-ikäinen kansanosa saattaa kuunnella punkia suurella kaiholla.

Musiikkimaku on ennen kaikkea jokaisen ihmisen oma, yksityinen, subjektiivinen asia. Kukaan ei varmasti kuuntele vapaaehtoisesti mielestään huonoa musiikkia, joten yksikään musiikkimaku ei ole yhtään toistaan huonompi.

Hei. Tämä on alku.

Musiikki on samalla helppo ja vaikea asia. Musiikin avulla voi ilmaista ja tulkita tunteita, saada ihmisiä liikuttumaan ja toisaalta myös ärsyyntymään, musiikki on ihmisten mukana sekä arjessa että juhlassa. Musiikki on myös erittäin subjektiivinen asia. Jokaisella ihmisellä on oma, uniikki musiikkimakunsa, joka on muotoutunut eletyn elämän, hetkellisen tunteen ja tulevaisuuden haaveiden summasta.

Yritän tällä blogilla hahmottaa ja tuoda ilmi omia näkemyksiäni musiikista ja musiikin merkityksistä sekä itselleni että ympäristölleni. Aikomuksenani on myös tarttua muihin populaarikulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöihin ja tuoda oman näkökantani esille. En osaa itse monista puolivillaisista yrityksistä huolimatta soittaa minkäänlaista instrumenttia, mutta musiikin, ja ylipäänsä kaikenlaisen kulttuurin, hienous on siinä, että ilman henkilökohtaista osaamista asioista voi muodostaa mielipiteitä.